Matkusta Dominicaan
Dominica tunnetaan "Karibian luontoihmeenä". Pienet jyrsijät, agoutit, puuhailevat maassa etsien pähkinöitä, kun taas puissa vihreät, punaiset ja siniset papukaijat keskustelevat maailman tilanteesta. Kämmenen kokoiset perhoset puolestaan liitävät kukkivien pensaiden yllä. Dominican tulivuorten huipuilla sijaitsevat metsät ovat jatkuvan sumun peitossa, järvet poreilevat, ja rikkikaasut nousevat maasta yhtä päättäväisesti kuin vesiputoukset syöksyvät alas. Ehkä Dominica onkin se ainoa karibialainen saari, jonka Kolumbus tunnistaisi.
että kolmasosa Dominican väestöstä työskentelevät banaanien parissa.
että Dominica on suhteellisen koskematon, vaikka siellä onkin banaaniviljelmiä. Lukuisat vuoret estivät sokeriruokoviljelmien perustamisen siirtomaa-aikana, minkä vuoksi saari on todellinen karibialainen luonnonparatiisi.
Maantiede ja luonto
Dominica sijaitsee melko keskellä Pieniä Antilleja, jotka erottavat Karibianmeren Atlantin valtamerestä. Luonnonkaunis saari on vulkaanista alkuperää, ja maisemaa koristavat jyrkät kalliot ja laavakukkulat, joista korkein on 1 447 metriä korkea Morne Diablatin huippu. Monet kallionseinämät ovat joko banaaniviljelmien tai trooppisen sademetsän peitossa, joissa elää lukuisia harvinaisia kasvi-, lintu- ja eläinlajeja, kuten saaren kansallislintu, vihreä ja violetti keisaripapukaija. Dominicaa ympäröivät meret ovat rikkaita valaiden ja delfiinien kannalta, ja valassafarit ovat suosittu aktiviteetti saaren vierailijoiden keskuudessa.
Dominican historia
Dominican alkuperäiset asukkaat olivat arawak-intiaaneja, jotka kuitenkin joutuivat antamaan tilaa karibeille 1300-luvulla. Columbus astui maihin sunnuntaina 3. marraskuuta 1493 ja nimesi maan viikonpäivän mukaan – Dominica on latinankielinen sana sunnuntaille. Poikkeuksellisen taistelutahtoisten karibi-intiaanien ansiosta Dominica oli viimeinen saari Karibialla, joka kolonisoitiin. Ranskalaiset lähetystyöntekijät yrittivät 1600-luvulla mutta luovuttivat ja lähtivät saarelta. Kuitenkin karibi-intiaanit, jotka olivat epävieraanvaraisia eurooppalaisille, eivät voineet välttää heitä. Britit ja ranskalaiset olivat suunnilleen yhtä kiinnostuneita saaresta ja sen jalopuusta ja taistelivat kiivaasti saaresta, kunnes se vuonna 1805 tuli lopulta brittiläiseksi siirtomaaksi. Siirtomaan aikana ei kuitenkaan onnistuttu hävittämään intiaaniväestöä, kuten monet muissa siirtomaissa. Nykyään noin 3 000 karibi-intiaania on ainoa jäljellä oleva alkuperäiskansan edustajia Itä-Karibialla. He elävät alueella Dominican itärannikolla, samankaltaisessa reservaatissa kuin USA:ssa tunnemme. Lisäksi näiden 3 000 henkilön vähemmistön lisäksi useimmat Dominican noin 72 000 asukkaasta ovat peräisin afrikkalaisista orjista. Britit myönsivät Dominicalle itsenäisyyden 3. marraskuuta 1978, tasan 485 vuotta ensimmäisten eurooppalaisten saapumisen jälkeen. Kaksi vuotta itsenäisyyden jälkeen Dominica teki historiaa valitsemalla Karibian ensimmäisen naispääministerin, Mary Eugenia Charlesin, monien korruptoituneiden ja tyrannisten hallitusvuosien jälkeen. Charlesin lähdön jälkeen seurasi joitakin levottomia vuosia hyvin lyhyillä hallituskausilla, mutta nyt Dominica on jälleen saavuttanut hallituksellisen maailmanennätyksen, sillä sen pääministeri, 31-vuotias Roosevelt Skerrit, on maailman nuorin valtionpäämies.
Nähtävyydet Dominicassa
Toisin kuin Dominicaa ympäröivät karibialaiset paratiisisaaret, joilla on hiekkarantoja ja turkoosia merta, Dominicalla on vain muutamia hiekkarantoja, jotka usein ovat harmaanmustaa hiekkaa. Dominica pyrkii siksi oikeutetusti markkinoimaan itseään ekoturismin kohteena. Täällä ei siis kannata etsiä hyvin varusteltuja lomakohteita, kansainvälisiä hotelliketjuja tai perinteisiä valkoisia hiekkarantoja. Dominican rannikot ovat sen sijaan luonnonkauniita ja dramaattisia, jyrkkine kalliorinteineen, jotka putoavat melkein pystysuoraan mereen.
Saaren sisämaassa luonto ei myöskään petä. Runsaiden sateiden ansiosta syntyy kuohuvia puroja ja jyrkkiä vesiputouksia, kuten 60 metriä korkea Trafalgar Falls, joka sijaitsee yhdessä saaren monista kansallispuistoista, Morne Trois Pitonssa. Kaunis puisto täyttää UNESCO:n tiukat vaatimukset ja on listattu maailmanperintöluetteloon. Puisto koostuu tuliperäisestä alueesta, joka on peitetty rehevällä trooppisella sademetsällä ja runsaalla kasvillisuudella.
Tiheä sekamelska saniaisia, palmuja, ananaksia, orkideoita ja vanhoja puunrunkoja, joilla on vapaasti seisovia juuria, peittää jyrkät tulivuoririnteet ja ympäröi vesiputouksia, järviä, kuumia lähteitä ja höyryäviä halkeamia. Kansallispuistossa on myös kiehuva järvi – halkaisijaltaan 60 metriä, toiseksi suurin maailmassa vastaavanlaisen jälkeen Rotoruassa, Uudessa-Seelannissa – ja kirjava lintu- ja perhosparvi. Hiekattomuus ei tarkoita, että Dominicaan matkustava joutuu jättämään uimapukunsa kotiin. Uintiretket tehdään pikemminkin pienissä järvissä vesiputousten alla, joita ympäröivät vihreät kalliot ja sammaleiset kivet joka puolella. Yksi kauneimmista paikoista tällaisiin seikkailuihin on Smaragdijärvi, tai Emerald Pool, Canefieldissä pääkaupunki Roseaun pohjoispuolella.
Lisäksi Dominicaan matkustaessaan voi nauttia upeista ja harvoin ylikansoitetuista vaelluspoluista sekä mahdollisuudesta sukeltaa. Saaren runsaiden koralliriuttojen ja jyrkkien kallioiden välillä on hyviä mahdollisuuksia ainutlaatuisiin sukelluskokemuksiin.
Itse matka Dominicaan voi kuitenkin olla luonnon täyttämä, ja tällöin on hyvä vierailla pääkaupungissa Roseaussa. Kaupunki näyttää vanhoine puu- ja kivitaloineen, jotka on koristeltu kiehtovilla puukaiverruksilla ja hienoilla parvekkeilla, lähes kuin kaupunki, joka unohtui satoja vuosia sitten. Silti kaupungissa on kaikkea, mitä karibialaiselta kaupungilta voi odottaa – markkinat, siirtomaa-ajan kirkot ja viihtyisät perheravintolat, joissa tarjolla on mielenkiintoista kreoliruokaa. Lisäksi kaupungin vuonna 1890 perustettu kasvitieteellinen puutarha ansaitsee vierailun.
