Seikkailu Itä-Grönlannissa

Lennämme Helsingistä Islantiin ja laskeudumme Keflavikin lentokentälle. Sieltä bussi vie meidät Reykjavikiin ja satamaan, jossa aluksemme Ocean Albatros odottaa.

Lähtöselvityksen jälkeen meidät ohjataan hytteihimme. Ennen ensimmäistä illallista aluksen miehistö käy läpi pakollisen pelastusharjoituksen. Lisäksi tutkimusmatkatiimimme kertoo aluksen rutiineista ja merireitistä.

Illalla kapteeni ohjaa aluksen ulos Reykjavikin satamasta ja ottaa kurssin kohti Itä-Grönlantia.

Illallinen aluksella.

Tanskansalmi on Pohjois-Atlantin kapea osa, joka erottaa Islannin Grönlannista. Tällä merialueella, jolla kylmä Itä-Grönlannin merivirta kohtaa lämpimän Golfvirran, elää valtava määrä eläimiä. Ravinteikkaat vedet ylläpitävät suuria kalakantoja ja vaikuttavat sitä kautta myös ihmisten, hylkeiden, valaiden ja merilintujen elämään, joka on riippuvaista merivirroista.

Lähempänä Grönlantia tutkimusmatkatiimimme jakaa hyödyllistä tietoa alueen ekosysteemistä, geologiasta ja eläinkunnasta sekä pitää huolta siitä, että asiakkaamme ovat tietoisia tärkeistä aiheista, kuten kumiveneillä liikkumisesta ja jääkarhuihin liittyvistä turvallisuusseikoista. Toisin sanoen olet hyvin valmistautunut edessä olevaan seikkailuun!

Aamiainen, lounas ja illallinen aluksella.

Mikäli sää sallii, tänään käymme pienessä Kuummiutin taajamassa, joka sijaitsee huikeissa maisemissa rauhallisessa Ammassalikvuonossa.

Kuummiut, joka tarkoittaa ”ihmistä, joka asuu joen luona”, on yksi alueen isommista taajamista ja samalla yksi vauraimmista. Täällä on joitakin Itä-Grönlannin parhaista kalastuspaikoista, ja niinpä Kuummiutissa on myös alueen ainoa kalatehdas. Kalastajat kilometrien päästä tulevat Ammassalikvuonon (joka on riittävän leveä pysyäkseen suurelta osin jäättömänä läpi vuoden) läpi tänne myymään saalistaan.

Kuummiut on ihanteellinen paikka kokea, millaista elämä on itägrönlantilaisessa taajamassa. Kun muissa taajamissa on liikenteen melua, Kuummiutissa kuulee lähinnä vetokoirien äänen ja heinikossa suhisevan tuulen. Eristyksissä olevaan taajamaan ei tule teitä, ja meri on paikallisliikenteen pääväylä. Toki moottoriveneet ovat korvanneet soudettavat umiakit, jotka kuljettivat ihmisiä näillä rannoilla kauan sitten. Kuummiut on täydellinen paikka istua ja katsella jäälauttoja, jotka kulkevat ohi. Kenties silmiin osuu valaita, jotka usein ponnahtavat pintaan rannikon edustan rauhallisissa vesissä.

Iltapäivällä jatkamme matkaa itään päin. Seuraava kohteemme on Ikateq, upea vuono, jolla on kiehtova tarina. Toisen maailmansodan mustimpina päivinä amerikkalaiset joukot perustivat tänne lentotukikohdan (joka oli yksi lentotukikohtien verkostosta, johon kuuluu myös Kangerlussuaq länsirannikolla), jonka oli tarkoitus toimia välilaskupaikkana lennoilla Euroopasta Pohjois-Amerikkaan.

Itä-Grönlannin karun maaston vuoksi laskeutuminen lentokentälle oli vaarallista, koska petolliset vuoret peittyivät usein sumuun. Ikateqin lentotukikohtaan (Ikateq Airbase tunnetaan myös nimellä Bluie East Two) investoitiin suuria summia. Sinne rakennettiin 1 500 m pitkä kiitorata, lentokonesuoja, parakkeja ja satama. Tälle syrjäiselle seudulle toimitettiin myös sotilasajoneuvoja ja tuhansia tynnyreitä polttoainetta. Saksan tappion, kansainvälisten lentoyhteyksien parantumisen ja Neuvostoliiton kanssa kasvaneiden jännitteiden vuoksi Yhdysvaltain armeija hylkäsi tukikohdan vuonna 1947 ja jätti lähes kaiken taakseen.

Lentotukikohta on ollut monta vuotta kiistojen kohteena Nuukin, Kööpenhaminan ja Washingtonin välillä. Monet Grönlannin hallituksessa toivoivat, että paikka siivotaan ja rauniot poistetaan. Kyse on kalliista ja logistisesti haastavasta tehtävästä. Lopulta Tanskan hallitus suostui poistamaan vaaralliset jätteet (pääasiassa rapistuneet polttoainesäiliöt), mutta jätti loput tavarat ikään kuin tärkeäksi osaksi paikallishistoriaa.

Yli 75 vuotta myöhemmin lähes kaikki on kuitenkin edelleen kuten amerikkalaiset paikan jättivät. Ikateq on todella ainutlaatuinen paikka, aikapoimu toisen maailmansodan ajalta: aavemainen, kiehtova ja hämmentävän kauniin luonnon ympäröimä.

Aamiainen, lounas ja illallinen aluksella.

Matkallamme rannikkoa pitkin saavumme aamulla Tasiilaqiin, Itä-Grönlannin suurimpaan taajamaan. Ensimmäisen yhteyden tämän alueen grönlantilaisiin otti meriupseeri Gustav Holm vuonna 1885 tunnetulla umiakkiretkellään. Gustav Holmin ehdotuksesta Angmagssalikiin, nykyiseen Tasiilaqiin, perustettiin 1894 tanskalainen lähetys- ja kauppa-asema.

Pitkät välimatkat, jotka liittyvät matkustamiseen arktisella alueella, tarkoittivat, että Itä-Grönlannin väestö (tunumiitit) eli eristyksissä lännessä elävistä serkuistaan. Itä-Grönlannin kieli, perinteet ja kulttuuri eroavat tästä syystä merkittävästi muiden alueiden kielistä ja kulttuurista.

Vanhat perinteet elävät täällä vahvoina. Tällä seudulla elivät Grönlannin viimeiset angakkuitit (shamaanit) ja täältä on peräisin myös tupilak: hahmo, joka on koottu eläimen (ja muinoin myös ihmisen) kehon osista ja joka herätettiin eloon shamaanin lauluilla. Tupilakin oli tarkoitus tuhota vihollisia. Tällaisen hirviöhahmon luominen oli vaarallista, koska tehokkaampi maagi saattoi kääntää sen voiman ja hyökätä sen avulla hahmon luojan kimppuun.

Ensimmäiset eurooppalaiset olivat uteliaita tietämään, miltä nämä tummat pedot näyttivät. Paikalliset veistivät luusta tai sarvesta jäljitelmiä, mikä oli alku yhdelle Grönlannin hienoimmista taideperinteistä. Tasiilaqin käsityöläisten kaivertamat tupilakit olivat parhaita koko maassa.

Tasiilaq sijaitsee täydellisessä luonnonsatamassa Ammassalikin (”monen tontin paikan”) saarella. Vaikka se muistuttaa ulkoisesti länsirannikon kyliä, maasto on ankarampaa, ihmisiä on vähemmän ja rekikoiria paljon enemmän. Täällä Tasiilaqissa on mahdollisuus lähteä kävelyretkelle pitkin upeita reittejä esim. Blomsterdaliin, joka sijaitsee lähellä kylää.

He, jotka haluavat uppoutua tunumiitien kulttuuriin, voivat käydä museossa, joka sijaitsee kylän vanhassa kirkossa. Vähän erikoisempia matkamuistoja haluavat voivat suunnata taiteilijoiden verstaalle nimeltä Stunk, jossa taitavat käsityöläiset luovat kauniita esineitä paikallisista luonnonmateriaaleista.

Aamiainen, lounas ja illallinen aluksella.

Matkustaminen laivalla pitkin Itä-Grönlannin rannikkoa, jossa seuraavaan kylään pääseminen kestää kaksi yötä ja yhden päivän, auttaa kenties käsittämään, kuinka jättiläismäisestä maasta on kyse. Grönlanti on neljä kertaa suurempi kuin Ranska. Se hallitsee Arktiksen Atlantin puoleista osaa ja sen sijainti on 59–83° pohjoista leveyttä ja 11–74° läntistä pituutta.  

Noin 80 % Grönlannista on mannerjään peitossa (grönlanniksi Semersuaq tai ”iso jää”). Se on suurin jääpeite Etelämantereen ulkopuolella. Grönlannin mannerjää on niin laaja, että se vaikuttaa ratkaisevasti sääoloihin alueella, jossa kesän sulamisvedet ja talvijäät säätelevät suurelta osin merivirtoja tässä osassa Pohjois-Atlanttia.

Kylien puuttumisesta huolimatta Ammassalikin ja Scoresbysundin välinen rannikko on elintärkeä alueen asukkaille. Kesällä paikalliset metsästävät valaita, hylkeitä ja muita villieläimiä kulkien veneillä pitkin valtavan erämaa-alueen rannikoita – kuten heidän esi-isänsä olivat tehneet aikojen alusta lähtien. Jotkut taitavat metsästäjät haluavat yhä käyttää kajakkeja väijyessään arkoja saaliseläimiä, kuten sarvivalaita. Näin tuhansia vuosia kestänyt metsästysperinne jatkuu. Vaikka jotkut haluavat talvisin käyttää moottorikelkkaa ylittääkseen rantaan takertuvan merijään, useimmat metsästäjät valitsevat mieluiten koiravaljakon, joka on kelkkaa luotettavampi, kestävämpi ja riippumaton polttoaineesta. Tässä haastavassa ympäristössä esi-isien perinteet ohittavat modernin elämän mukavuudet.

Aamiainen, lounas ja illallinen aluksella.

Saavuttaessa Scoresbysundiin, maailman laajimpaan ja pisimpään vuonoverkostoon, jää helposti huomaamatta, että tämä valtava, 35 km pitkä ”sisäänkäynti” on yhtä ainoaa vuonoa. Scoresbysund on saanut nimensä englantilaisen valaanpyytäjän ja tutkimusmatkailijan William Scoresbyn mukaan. Hän oli yksi ensimmäisistä eurooppalaisista, jotka kartoittivat aluetta. Paikallinen nimi laajalle vuonostolle on Kangertittivaq, tyypillinen grönlantilainen vähättely, joka karkeasti käännettynä merkitsee ”todella isoa vuonoa”.

Seudun ainoa taajama on Ittoqqortoormiit, joka merkitsee ”ihmisiä, jotka asuvat isoissa taloissa”. Taajama kuuluu epäilemättä maailman syrjäisimpiin yhteisöihin. Taajama on suhteellisen uusi. Tanskan viranomaiset perustivat sen 1925. Asukkaita siirrettiin Ammassalikin seudulta etelämmäksi reaktiona alueen huonoina pidettyihin elinoloihin sekä Tanskan suvereniteetin vahvistamiseksi Norjan kanssa käydyn aluekiistan aikana.

Vaikka taajaman perustaminen oli haastavaa, uudisasukkaat huomasivat nopeasti, että seudulla oli paljon villieläimiä ja se tarjosi erinomaiset metsästys- ja pyyntimahdollisuudet. Tämä perinne elää edelleen erittäin elinvoimaisena ja sen ansiosta valtaosa asukkaista on enemmän tai vähemmän omavaraisia. Se on välttämätöntä taajamassa, jossa huoltoalus käy vain kerran tai kaksi kesässä. Ainoa väylä ympäröivään maailmaan on helikopterikyyti läheiselle lentokentälle, jolta pieni lentokone lentää Islantiin.

Ittoqqortoormiit on taajama, jossa vallitsee voimakas yhteisöllisyys ja perinteinen kulttuuri ja jonne ulkomaalaiset ovat lämpimästi tervetulleita. Kylässä on hieno museo, kaunis, perinteinen grönlantilainen kirkko. Asukkaat toivottavat vierailijat usein tervetulleiksi värikkäisiin perinneasuihin pukeutuneina. Ittoqqortoormiit toimii näin mainiona johdantona Koillis-Grönlannin kulttuuriin ja elämäntapaan yhdellä maailman upeimmista luontoalueista.
Aamiainen, lounas ja illallinen aluksella.

Yön aikana ohitamme Liverpool Landin karkeat vuorenhuiput ja saavumme Kong Oscar Fjordin suulle. Olemme nyt valtavassa Koillis-Grönlannin kansallispuistossa, jonka pinta-ala on lähes miljoona neliökilometriä (lähes kaksi kertaa Ranskan kokoinen). Kyse on maailman suurimmasta kansallispuistosta ja laajimmasta suojellusta maa-alueesta, joka sisältää myös planeetan pohjoisimman maa-alueen. Alueella ei ole pysyvää asutusta, mutta 1800-luvun puoliväliin saakka tällä upealla seudulla eli erilaisia paimentolaiselämää viettäneitä inuiittimetsästäjiä. He elivät sillä, mitä luonnolla oli tarjota.

Ohjelma kansallispuistossa riippuu tuuli-, meri-, sää- ja jääolosuhteista. Tällaisella syrjäisellä seudulla kaukana pohjoisessa Äiti Maa sanelee ehdot ihmisen toiminnalle. Kapteeni ja tutkimusmatkatiimi päättävät yhdessä tarkasta reitistä ja aktiviteeteista, joista tiedotetaan yleensä edellisenä iltana.

Yksi kiinnostavista maihinnousupaikoista on 1 300 m korkea kallioseinämä Bastionen Ella Øn rannikolla. Kauempana pohjoisessa ohitamme kenties pienen Maria Øn, jolla saksalaisilla oli leiri toisen maailmansodan aikana. Saksalaisten yritys saada jalansijaa Grönlannissa toisen maailmansodan aikana on jo itsessään kiehtova tarina. Ohitettuamme Ruth Øn pääsemme toivottavasti nousemaan maihin Ymer Ølle Blomsterbugtenissa, joka on kuin pieni keidas kansallispuistossa.

Pieneltä Varghytten metsästysmajalta voimme nauttia upeista näkymistä tyypilliselle tasaiselle vuorelle nimeltä Teufelsschloss, jonka moniväriset kalliokerrostumat kertovat alueen kiehtovasta geologisesta kehityksestä. Seuraavaksi voimme pyrkiä ohi mahtavan Waltershausenin jäätikön, joka synnyttää uusia jäävuoria. Sitten on vuorossa kaunis Moskusokse Fjord. Paluumatkalla kohti avomerta voimme yrittää nousta maihin Jameson Landissä, joka on jääkarhujen suosiossa.

Minne tahansa tuuli ja sää meidät tässä valtavassa erämaassa kuljettavatkaan, voit olla varma siitä, että tiedossa on jännitystä, seikkailua ja huikeaa luontoa. Kokenut retkikuntatiimimme jakaa mahdollisimman paljon tietoa alueesta joko luennoilla, iltatapaamisissa tai kahvikupposen äärellä aluksen kannella. Kansallispuistossa viettämämme ajan retkikuntatiimi tarkkailee alati luontoa ja etsii eläimiä, joten pidä kiikari käsillä!

Aamiainen, lounas ja illallinen aluksella.

Kapteeni ja hänen perämiehensä ohjaavat Ocean Albatrosia nyt kohti etelää pitkin Blossevillen rannikkoa, joka on ehkä näyttävin rannikkoalue Antarktiksen ulkopuolella. Korkeat ja tummat kallioseinämät ovat peräisin Atlantin aukosta, joka syntyi, kun Norja ja Grönlanti erosivat toisistaan. Sen seurauksena tuhansia kuutiometrejä laavaa virtasi ulos maankuoresta.

Dramaattiset mustan kivimassan kerrokset kertovat lukemattomista tulivuorenpurkauksista alueella noin 50 miljoonaa vuotta sitten. Tätä kiehtovaa seutua tutki ensimmäisenä legendaarinen tanskalainen tutkimusmatkailija Ejnar Mikkelsen. Alue on sittemmin vetänyt puoleensa geologeja kaikkialta maailmasta.

Blossevillen rannikko on saanut nimensä ranskalaisen tutkimusmatkailijan Jules de Blossevillen mukaan. Hän oli ensimmäinen eurooppalainen tällä huikealla rannikkoalueella. De Blossevillen yrittäessä kartoittaa rannikkoa La Lilloise -aluksellaan vuonna 1833 alus ja koko sen miehistö katosi jäljettömiin. Myöhempien retkikuntien ei onnistunut löytää jälkeäkään aluksesta ja sen kohtalo on yhä mysteeri.

Viimeisten vuosikymmenten aikana kesät ovat muuttuneet lämpimämmiksi ja merijää on vähentynyt, mikä mahdollistaa Ocean Albatrosin kaltaisten jäävahvistettujen erikoisalusten liikkumisen rannikkoa pitkin. Samalla tiirailemme, näkyykö eläimiä, hylättyjä inuiittien asuinsijoja tai muita maallisia merkkejä.

Aamiainen, lounas ja illallinen aluksella.

Matkatessamme kohti Reykjavikia aluksella järjestetään erilaisia aktiviteetteja, jotta saat tilaisuuden sulatella matkakokemuksiasi. Rentoudu raikkaan cocktailin äärellä Nordic Barissa uusien ystävien seurassa, ime uutta tietoa, käy tutkimusmatkatiimiläisen pitämällä luennolla tai vain nauti meitä Islantia kohti seuraavien myrskylintujen katselusta.

Aamiainen, lounas ja illallinen aluksella.

Yön aikana olemme matkanneet viimeisen etapin perille Reykjavikiin. Nyt on aika jättää hyvästit miehistölle ja tutkimusmatkatiimille. Sitten meidät kuljetetaan lentokentälle. On aika palata kotiin.

Aamiainen aluksella.